Lumenveistotekniikkaa

Tukeva muotti, lumensiirtotyökalu ja muotoiluväline

Tässä on perustyökalut. Orthexin Grande Box on osoittautunut lujaksi, mittansa pitäväksi muotiksi. Tavallinen lumilapio ja Fiskarsin istutuskauha. Vatupassi on kaltevalla pihalla myös paikallaan.

Silloin kun on suojakeli ja seuraavaksi yöksi on luvassa pakkasta, on aika tarttua toimeen. Aluksi tasoitetaan rakennelman pohja.


Eero Väänäsen mainio teos Lumilinnojen ym. lumirakennelmien rakennusoppi varttuneille lapsille esittää hyviä näkökulmia sijoittamispaikan valintaan: näkyvyys, ilmansuunnat ja sijainti teihin ja polkuihin nähden. Ei siis sinne minne aurinko paistaa ja lauha tuuli puhaltaa.

Laatikko tampataan tiiviiksi ja pinta tasoitetaan

Lunta lapioidaan laatikkoon. Tasapohjaisilla kengillä tampataan lumi tiiviiksi. Tässä tamppaajan ylipaino on vain hyväksi! Lopuksi tasataan pinta lapiolla.

Muotti kumotaan tasaiselle alustalle

Roteva heilautus ja laatikko ympäri. Laatikon pohjaa taputellaan, jotta lumipalikka irtoa helpommin. Kahvan reiät puhdistetaan lumesta.

Lumipalikat pinotaan päällekkäin.

Sama uudelleen. Tässä vaiheessa on hyvä olla tarkkana, että palikat osuvat oikealle kohdalle. Täysi laatikko painaa aika paljon. Kyllä tämä työstä käy.

Lumenveistoaihio on jo melkein valmis

Lumenveistoaihio on jo viimeistelyä vaille valmis. Saumat tasoitetaan vielä niin, että palikka on yhtenäinen ilman rakosia.

Yksityiskohtia voi kaivaa erilaisilla kauhoilla

  Lasten hiekkalaatikon kauhat ja puutarhan istutuskauhat sopivat viimeistelyyn.

Huopahankiainen

Huovutin tämän talviasuisen pupun syksyllä 2003. Malli on itse kehitelty. Pupu on huovutettu työväenopiston huopaeläinkurssilla veistostekniikalla.

Kuva on surullisen huono, koska pupu on tässä jo 9 vuotias eli jo monet leikit kestäneenä. Korvat jo lurpattavat.

Päällys on huovutettu ja sisällä on pehmeätä huovutusvillaa. Pinta siis huovutettiin itsepiirretyn maitopurkkikaavan muotoon. Lisäksi jaloille ja korville piti leikata maitopurkista kaava. Kirjastosta hain pinon luontokirjoja ja yritin saada oikean ilmeen syntymään neulahuovuttamalla. Muistan, kuinka vaikeata oli saada nenäosa istumaan oikeaan kohtaan! Olin niin tohkeissani tätä tehdessäni, että unohdin täyttää toisen etujalan sääriosan! Pupulla on paljon leikitty – jalatkin jo kantavat. 

Aina kun tämä osuu käteeni muistan sen tekohetken flow-tunteen: menetin täysin ajan-, paikan ja näläntajunkin.

Tiedättekö sitä, että jäniksenpojat nimetään sen mukaan minä vuodenaikana ne ovat syntyneet. Hankiaiset syntyvät hankien aikaan ja sänkiäiset, kun vilja on jo puitu, sängelle.