sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Heijastinliivi, voimaliivi

Heijastinliivi edestä

Ystäväni kysyi, että voisinko ommella hänelle heijastinliivin. Kuvioina voisi olla kirsikoita. Liivi tulisi kesäkäyttöön.

Tottakai, vastasin. Mietin asiaa toisen tovin. Olin jo aiemmin kehitellyt ideaa ja ommellut itselleni prototyypin tästä liivistä. Luvassa oli siis parempi painos ensimmäisestä. Miten niin kesäkäyttöön heijastinliivi?

Ystäväni kertoi, että moottoripyörän päällä on kivempi olla kaunis liivi kuin se keltainen työmaaliivi. Hän tarkisti myös, että montako pesua heijastinominaisuudet pysyvät hyvinä. Kyllä vaan pysyvät kauan. Onhan käyttämäni heijastinmateriaali parasta työvaatelaatua, 3M Scotchlite.

Kun luovotin tämän liivin ystävälleni, hän kertoi sairastuneensa vakavasti. Sanoin, olkoon tämä sitten voimaliivi. Pue tämä päällesi kun tarvitset lisävoimia!

Heijastinliivi takaa

tiistai 1. tammikuuta 2019

Jouluvalojen myötä uuteen vuoteen

Jouluvalot lumisessa ympäristössä

Tänä vuonna jouluvalomme ovat rakentuneet vanhoista tutuista aineksista: todella paljon ledejä ja  kerroksellisuutta. Tavoitteena oli leijuva valaistus.

Runko on perennatukien verkkolevyjä sekä tukikeppejä. Verkkojen päälle on nosteltu lediketju.

Joulupallot pääsivät tuulettumaan mongolianvaahteran oksille.

En ota tästä itselleni kunniaa. Tämä on tyttären idea, jonka yhdessä toteutimme jo perinteiseen tapaan. Nykyisin olen enemmän vain hanslankarina. Näin sen pitää mennäkin.

Onnea ja iloa alkavalle vuodelle ihan kaikille teille!

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Heljän ateljeessa Humppilassa



Professori Heljä kätten töittensä äärellä

Tapasin professori Heljä Liukko-Sundströmin 20.7.2018 Ateljee Heljässä. Valloittava, karismaattinen ja luomisvoimainen henkilö on tämä professori. Aila Arajuuren sanoin: ”hän saa kuulijat hyppysiinsä ja nauttii siitä”.

Tässä muutamia hänen ajatelmiaan värikkäästä keskustelustamme:



Ihmiset huoltavat kehoaan ja tarkkailevat syömistään, mutta he unohtavat elää!

Mieheni on yhä läsnä. Tässä ovat hänen kasvonsa (kipsiin valettuna) ja tässä hänen baskerinsa (naulakossa).

Ihmisellä pitäisi olla kyky eläytyä. Paras on olla pää pilvissä ja jalat maassa. Jos on vain pää pilvissä, on mieletön. Pitää olla myös maadoitus maahan.

Aito ihminen riittää.

Suruja ja murheita ei pidä miettiä, koska ne ovat energiasyöppöjä. Iloisten asioiden ajatteleminen vie elämää eteenpäin. Surut ja murheet kuitenkin kuuluvat elämään.

Jos on oma selkeä linja, on mentävä kohti unelmaansa, kertoi Heljä opastavansa nuoria suunnittelijoita.

Välillä voi myös hullutella. Arabiassa muotoilijat valmistivat Troijan hevosen Arabian johtajan kuuden lapsen iloksi. Katiskaverkosta muotoiltiin hevonen. Se päällystettiin lakanalla ja lopuksi kipsillä. Kylkeen avattiin luukku. Hevonen oli täynnä karamelleja, kun se ojennettiin lapsille.

Työn alla oli teos Tuomiokirkon kryptaan: Ruislimput ja kala olivat matkalla polttoon. Hämmästelijöille Heljä oli todennut käytännöllisesti, että jos piti ruokkia 5000 ihmistä, kalojen piti olla isoja.
Kuoleman jälkeistä elämää Heljä myös pohti. Lapsenlapsi oli kysynyt, että miten kaikki ne kuolleet mahtuvat olemaan täällä keskuudessamme. Pohdiskelun tuloksena oli selkeä vastaus. Koivunlehtenä tuulessa lepattavana jo edesmenneet tervehtivät meitä.

Taito hyppysissä
Heljän kädet

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Lumoava tunika

Lumous-tunika valmiina.
Tapasin vanhan työkaverini Sarin kahvilla. Molemmat olemme innokkaita ompelijoita. Niinpä mieleen juolahti ajatus, jospa kävisimme tutustumassa Ommellisen kivijalkamyymälään. Osoite here-navigaattoriin ja menoksi. Perillä odottikin laaja, valoisa ja siisti myymälä. Valokuvausystävään törmäsin myös, yllättäen.

Digitrikoo Lumous minikokoisena lumosi minut. Alkuperäisessä Lumouksessa on tuplakokoiset kukat. Kuviointi on peräisin Elina Antilan maalaamasta taulusta. Lumousta on myös väritykseltään tummempana.

Tekniikan ihmisenä olin yllättynyt leikkurista, jolla kangas leikattiin. Mittaaminen ja leikkaaminen veivät aikaa noin minuutin. Slurps ja kangas oli kohtisuoraan leikattu. Wau sanon minä. Kyllä aina on varaa tehdä poikkitieteellistä yhteistyötä ja kehittää tekemistään. Onnittelut siitä Ommelliselle!

Ajatuksissa oli ommella tästä mekko, jossa on 2,2 metriä leveä helma eli helmassa kangas poikkipäin. Äidin syntymäpäivät olivat muutaman päivän päästä eli oli päädyttävä nopeaan ratkaisuun ja jätettävä kikkailut tuonnemmaksi.

Suuri Käsityö 9/2017 s. 16  löytyi yksinkertainen malli. Jätin siitä pois selkävetoketjun ja avarsin kaulanaukkoa etupuolelta. Lyhensin vielä tunikaksi. Malli oli minulle vähän liian väljä. Pariin otteeseen kavensin sivuja ja kainalon kohtaa. Toiseen hihaan halusin myös kukkia. Leikkasin sen poikkisuuntaan. Tässä kankaassa se ei haittaa, koska tämä joustaa hyvin kaikkiin suuntiin. Ennen leikkaamista vaan kannattaa esipestä.

Kaulanaukon käänsin kaitaleen kanssa. Peitetikkikoneella ompelin hihansuut, kaulanaukon ja helman. Voilá. Tässä se on. Juhlat alkakoot!


Lumous tunika on myös takaa kukallinen.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Katiskajänis rusakonkarkoittajana

Kun kesä kääntyy lopuilleen on jo viimeistään ryhdyttävä luoviin puuhiin. Tämän kesän ja alkusyksyn luomus oli katiskajänis. Tyttären kanssa yhdessä teimme sellaisen omasta päästä kuten muutkin luovat jutut. Valmista mallia ei ollut vaan googlasimme työn edetessä yksityiskohtia.


Katiskajänis valmiina ympäristössään


Kädestä terassille oli korkeus. Siinä oli hyvä mittakaava. Tytär muotoili vartaloa ja minä etujalkoja sekä korvia. Materiaalina oli jälleen tuo mainio muokattava Bilteman katiskaverkko
Verkkoa pilkottiin iänvanhoilla hohtimilla. Käsissä oli tukevat työkäsineet. Verkko on karkeata käänneltävää nimittäin.

Korvat ja tukevat etujalat muotoilimme katiskaverkosta, hohtimet työkaluna

Jäniksen vartalo
Lisäksi jänis tarvitsi takajalat sekä hännän.
Jäniksen takajalat

Jäniksen töpöhäntä
Työ jäi muiden kiireiden jalkoihin. Verkkoa tarvittiin lisää. Jänis sai pään. Etujalkoja piti vahventaa, jotta ne kannettelisivat vartalon pystyssä.

Verkkorullan mukana tulleella langalla kokosimme osat paikoilleen.
Rautalanka on huomaamaton kiinnitysmateriaali
Kertakäyttötaidetta emme tee. Päätimme maalata spraymaalilla.
Hengityssuoja ja suojalasit olivat tarpeen. Sen verran oli reikiä tässä työssä, että koko pullo meni maalia yhteen kertaan. Toiseen kertaan maalatessa meni jo vähemmän.
Maalausvaihe: ympäristö kannattaa suojata
Hiukan oli hankala hahmottaa missä kohdassa ei vielä ole maalia.

Jänis löysi paikkansa vanhan tammen juurelta. Viritimme vielä aurinkokennolla toimivat kivivalot valaisemaan sitä. Rusakot todennäköisesti käyvät sitä öisin tervehtimässä.