Paperiruusuja juhliin

Paperiruusut pöytäkoristeina

Kesäisissä juhlissa voi käyttää mainiosti paperiruusuja pöytäkoristeina. Ne eivät tuoksu ja tuotta yhtä lailla iloa ja kauneutta ympäristöön.

Valmistusohjeet löytyvät aiemmasta postauksesta vuodelta 2013.

Kevät suorastaan vaatii tulppaaneja

Tulppaanit tölkissä

Ihan pitkästä aikaa oikealla kameralla kuvattu kuva. Vein tämän tulppaaniasetelman hangelle. Olihan hankikantokeli. 1/320, f11 ISO 200. teleobjektiivi käytössä.

Tässä on Riihimäen lasin Ilves-tölkki, jonka sisälle asettelin tulppaanit myötäpäivään kiertämään. Ne notkistuvat kummasti kun antaa niiden näivettyä. Liiat lehdet kannattaa ottaa pois. Sitten nestejännitys on niistä kadonnut, katkaistaan tyvet pois. Vino imupinta on parempi. Tulppaanit asetellaan astiaan. Tulppaani venyy helposti mittaa, jos se saa reilusti vettä. Pohjalle riittää siis noin sentin verran vettä.

Tämä asetelma on parhaimmillaan kylmässä paikassa. Sisätiloissa se saattaa hujahtaa hetkessä ulos tölkistä.

Hämmästysnuttura

Kampausten tekijä tarvitsee välillä haastetta. Tässä sitä oli riittävästi. Tulostin ohjeen viereen, jotta ymmärtäisin mitä seuraavaksi pitää tehdä. Kellä on fb käytössä, tässä ohje.

Ensimmäisessä versiossa aloitin normaalia ranskalaista etuosan hiuksilla. Vasta tarkemmin ohjetta tutkiessani huomasin, että vikaan meni. No, tytär huomasi.

Nuttura päältä katsottuna

Päältä katsotusta kuvasta näkyy jakaus. Jakauksella erotetaan noin korvan kohdalle asti hiukset pieneen nippuun. Loput nostetaan hiukan takaraivon puolelle ponnarille. Ponnarin päälle kannattaa pujottaa donitsi muhkeutta tuomaan.

Ranskalainen letti alkaa jakauksen vierestä ohuella hiusrivillä. Samaan nippuun otetaan pikku nippu poninhännästä. Tämä nippu jaetaan kolmeen jakeeseen, jotta päästään aloittamaan lettiä. Molemmin puolin lisätään pikku nippuja ranskalaiseen tapaan.

Sitten kun etuosan hiukset loppuvat, otetaan lisänippuja poninhännästä. Kannattaa ottaa aika pieniä nippuja, jotta niitä riittää koko poninhännän ympärille lisättäväksi. Letin paikka kannattaa katsoa lähelle donitsia.

Loppu letti päätetään lenkeillä normaaliin tapaan. Letin häntä piilotetaan donitsin viereen nutturan sisälle.

Lopuksi kiinnitetään ranskalainen letti päähän näkymättömästi hengettömillä. Koristeina voi käyttää helmipinnejä, irtokukkia yms.

Nuttura takaa katsottuna

Kuvasta näkyy, että rohkeasti vähän lähemmäksi donitsia olisi pitänyt vetää letti. Letti kiertää koko donitsin.

Ekologinen Pilkku-koru joka juhlaan

Pirteä huopakoru tuo väriä pukeutumiseen

PILKKU-koru on nimensä mukaan väripilkku pukeutumiseen. Kevään juhlissa se tuo iloa kantajalleen. Tässä on lahja, jota ei todennäköisesti vielä ole saajalla. Pilkku on omaa suunnitelua ja ompelua. Materiaalit ovat 60-luvun aito vetoketju ja ylijäämähuopa.

PILKKU on kooltaan maltillisempi kuin tästä kuvasta voisi päätellä. Mitat ovat 6 x 4 cm.

Väriskaala on laaja. Mustavalkoinen on klassikko jo ilmestyessään. Toistakymmentä väriä löytyy, joten ota rohkeasti yhteyttä, jos haluat tietyn värin koruusi.

Huopakauppa on oma luotettava verkkokauppani. Toimitan tuotteet reipasta tahtia, vaikka lahjansaajalle suoraan. Mikä parasta - ilman toimituskuluja.

Nappitaivas Porissa

Uuden vuoden iloksi kimallusta

Nyt sen tiedän, että ompelijan ja muidenkin kädentaitajien taivas löytyy Porista: Porin nauha ja nappi.

Olin pitkään etsinyt ohuita, pitkiä ja isonuppisia nuppineuloja. Siellä oli 6 erilaista nuppineulamallia, joten sopiva malli löytyi. Voitteko kuvitella, että nuppineula voi olla myös 7 cm pitkä ja nuppi yli puolisenttinen kimalteleva? Kaikkea muutakin tarviketta oli valtavat valikoimat. Nappeja löytyy yli 10 000 erilaista. Solkivalikoima oli myös vaikuttava.

Nauhavalikoima viivytti liikkeessä kyllä pitkän tovin. Nauhoja oli leveitä ja aivan kapeita, kimaltelevia, joustavia, arkisia ja juhlavia. Heti minulle kaikki!

Liikkeessä on laaja Jukka Rintala -kokoelma. Hyllystä löytyy solmioita, maljakoita yms.

Ystävällinen asiakaspalvelija, liikkeen omistaja opasti avuliaasti ja asiantuntevasti tuotteiden valinnassa. Liikkeellä ei ole verkkokauppaa, mutta nettisivuilta löytyy aika kattavat kuvat. Tuotteita voi tilata, jos nettisivuilta löytyy mieluinen. Yritys täytti 50 vuotta viime vuonna.

Timanttihimmeli

Modernit himmelit

Suomen käsityön museo tarjoaa vielä pari kertaa kaikelle kansalle ilmaisia työpajoja, jotka liittyvät meneillään olevaan Käsityö elämässä -näyttelyyn. Olohuoneessa voi kuitenkin tehdä käsitöitä joka päivä aukioloaikoina.

Tyttären ja naapurin rouvan kanssa olimme tänään rakentamassa himmeleitä. Materiaalina oli paperiset pillit, puuvillalanka sekä puuhelmet. Tunnelma pajassa oli harras, keskittynyt ja innostunut. Aluksi koko työ oli kaaoksen hallintaa. Pillit sojottivat sikin sokin. Puolivälissä muoto alkoi kummasti hahmottua. Tai sitten ei. Oikeanpuolimmaisesta piti tulla rakenteeltaan samanlainen kuin vasemmanpuoleinen, mutta luovuuskohtaus iski kesken kaiken. Siitä tuli dynaaminen himmeli. Se muuttaa muotoaan levätessään tasolla. Ylösalaisin ripustettuna se muistuttaa timanttia. Jokaisen rakentajan himmelistä tuli erilainen.

Ajankulu unohtui täysin ja saunaanmeno sai odottaa. Malleja selasimme Eija Kosken Himmeli-kirjasta. Sieltä löytyy malleja vaativille sekä noviiseille. Lämpimästi suosittelen himmelien kokoamista kaiken kiireen keskelle arkea rauhoittamaan.

Bolero koneella

Bolero valmiina

Ensin ostin tyttären valikoimat langat, Catania fine. Jokunen viikko vierähti niitä pyöritellessä. Siskon kanssa asiaa tuumittiin. No, sisko sitten viritteli neulekoneensa ja surautteli kappaleet. Minulle jäi lankojen päättely, kappaleiden höyrytys sekä saumojen ompelu. Lopuksi virkkasin reunat tukevammiksi.

Ei muuta kuin kovaan käyttöön tämä tiimityönä valmistunut vaate. Tyttären kokoa siis.

Marsipaanipuput kaalimaan kimpussa

Puput ja etana mellastavat puutarhassa - vai rantakivillä?

Matkailu avartaa. Ikinä ei tiedä mihin voi laivamatkalla törmätä. Nämä upeat marsipaanityöt löytyivät Silja Symphonylta. Ylläoleva on yksityiskohta alemmasta kokonaisuudesta.

Rapu ja joutsenet vesialtaassa

Ihan uskomattomia joutsenkauloja.

Sadun tunnelmaa Siljalla

Paluumatkalla vedenelävät olivat vaihtuneet sammakoihin sekä ihaniin neitoihin.

Ihastuttava käsityö tämäkin

Tässä osviittaa vähän tekijästä. Tämä Cold Chef lie molempien marsipaanikokoelmien takana. Käsiala oli niin samanlaista.

Kännykkä saa suojapussit, kaksin kappalein

Kaksi kännykkäpussia

Päivän haaste oli tätini toive kännykkäpussista. Päätimme tehdä samalla kaksin kappalein. Molemmat ovat vuoritettuja aivan eri värisillä kankailla. Oranssin vuori on pikkukuviollista kangasta. Marimekko-kankaisen pussin vuori onkin vihreänkirjava. Oranssin kaulanauha on päällystetty tiikerit mieleen tuovalla  joustamattomalla koristenauhalla. Mustavalkoinen nauha on leveämpi ja sisältä vahvistettu.

Tytär täydensi molempia pusseja. Hän ompeli oranssiin pussiin pykäpistoja sekä toiseen kultaisia paljetteja siemenhelmillä kiinnitettyinä.

Koko tehtävään haastetta toi se, ettei meillä ollut käytössä mittoja kännykälle. Lupasimme pienemmälle jälkitoimituksena suuremman koon, jos tämä käy pieneksi.

Molemmissa on kultalankatikkauksia, koska elämässä kuuluu olla vähän säihkettä, näin ainakin arvelin tätini ajattelevan. Kiitos tädille mukavista juhlista. Onittelut!

Muita katiskakoristeita

Katiskakorissa oli lautasliinoja. Katiskakorin ilmavuus on vastapainona lautasliinojen värikkyydelle.

Pitkässä pöytäkoristeessa oli samoja paperikukkia kuin juhlien kutsukorteissa.

Pitkä pöytäkoriste ruokailupöydässä

Sinellin päivänkakkara lähikuvassa

Katiskakorista löytyvät marimekon lautasliinat

Joskus tarvitaan myös isompia koristeita

Ruusut kiipeävät katiskaan

Noutopöydän koriste

Paperikukkatarina jatkuu taas. Ne 50 paperiruusua, joista kerroin jo aiemmin ovat jo päässeet kiipeämään katiskakartioon. Lopputulos on jotakuinkin sellainen kuin suunnittelin huhtikuussa. Tytär pujotteli kartion ruusut ja lisäksi oranssin nauhan. Oranssi piti lisätä, koska Marimekon lautasliinoissa oli samaa sävyä. Muuten koko koriste olisi ollut liian sinisävyinen minun makuuni.

Katiska saa peitteen

Tämäkään katiskajuttu ei liity kalastukseen.

Katiskojen kylvetys on jonkin verran sottaista puuhaa, joten siirryin puutarhan puolelle suosiolla. Puhtaisiin kottikärryihin laskin vettä reilusti ja revin joukkoon yhden vessapaperirullan. Fiskarsin haravalla, sillä ihan kapealla, sekoittelin. Liemi sai tekeentyä puoli päivää.

Tässä vaiheessa kannattaa miettiä minne nostelee tekeleet kuivumaan. Kranssit ripustin tikapuhin narulla. Muut rakennelmat olivat kenkälevyn päällä. Aluksi töistä valuu paljon vettä.

Kartio juuri kastettuna

Kori ja pitkä pöytäkoriste kylvetettyinä

Lahjaksi A4-kokoinen tilkku

Ihan kuin Hannele kirjoittaa Täyttä elämää-blogissaan on omien synttärien aika kivointa aikaa vuodesta.

Minulla oli toivomus synttärivieraille, tilkkupala ystävä-peittoa varten. Ohjeet tilkuntuojille olivat tällaiset:

• puuvillaa, kaikki palat 100% puuvillaa, jotta pesu ja silitys on mahdollista
• ·         ei väriä päästävää
• ·         halutessasi, voit jollain kestävällä tavalla ikuistaa nimesi. Jätä reunoihin 1 cm vapaaksi ompeluvaraa.
• ·         isoja kuvioita, pieniä kuvioita, raitaa, yksiväristä, kaikenlaista
• ·         mieluummin vanhaa kuin uutta, saa olla myös uutta
• ·         väriskaala kesäinen: keltainen, punainen, oranssi, vihreä jne. EI harmaa eikä sinertävä.
• hauskuutta ei kannata turhaan karttaa!

Katsokaapa tätä valikoimaa. Kaikenlaisia ihania tarinoita oli tilkkujen takana. Tummanruskeata kangasta oli ollut pitkä hame koulun joulujuhlassa. Raikkaansininen oli vanhaa pussilakanaa. Vaaleanvihreä oli ollut lasten leikeissä kaikenlaisena lohikäärmeen huppuna. Valkoinen pilkullinen koirakangas oli ilmeisen rakas tyynyliina, josta vain vaivoin pystyi luopumaan. Kummityttöni oli pyytänyt erikseen mainitsemaan, että ruskeasävyinen kangas on tuotu Venäjältä. Kirjava kissakangas näyttää aivan antajansa näköiseltä: riemukas ja raikas. Kalalla käyvä ystäväni toi tietenkin kalakankaan. Kummitätini kangas tuo lapsuuden mieleen: vohvelikangas. Koirakangas kertoo tuojansa harrastuksista. Kaikki nämä ovat suurella sydämellä valikoituja ja ilahduttavat minua. Kiitos.

 Erikseen pitää myös mainita musikaalinen ystäväni Jaana, yksi viidestä paikalla olleesta Jaanasta, joka lupasi säveltää ja sanoittaa kappaleen nimeltä Tilkkupeitto. Saan kuulla sen ensimmäisenä kunhan se valmistuu. Jännää.

Asettelin tilkut satunnaiseen järjestykseen samankokoisiksi paloiksi

 Erikseen mainitsen tämän yhden tilkun, koska tässä oli nähty erityisen paljon vaivaa. Tällaista kangasta olen nähnyt tämän ystäväni kotona verhoina.

Artesaaniystäväni on kirjaillut tilkkuunsa onnentoivotukset

Katiskasta aarteita

Bilteman katiskaverkko on oivallinen materiaali askarteluun. Se on sopivan notkeata ja helppoa leikata. Vaikea on muuten kuvitella sitä oikean katiskan valmistamiseen. Sen verran on taipuisaa, että kun ahven törmää verkkoon, on silmukka mutkalla.

Selkeä näkemys oli kartion muodosta. Leikkasin siis verkosta hohtimilla (sivuleikkurit voisi olla paremmat!) kolmion, jossa ehjä reuna tuli kartion pohjaksi, siis pöytää vasten. Taittelin verkkoa, jotta oikea kartiomuoto löytyi. Taivuttelin reunat toisiinsa kiinni ehjäksi pinnaksi. Sen jälkeen verkkoa oli helppoa muotoilla silmiä venyttämällä pidemmiksi tai rutistamalla toisinpäin.

Selkeä visio oli myös pitkästä pöytäkoristeesta. Mitta on noin 20 cm x 150 cm. Ajatuksena oli mutkitteleva muoto, joka kaareutuu pienten lasimaljojen päälle. Lasimaljoihin tulisi vettä. Katiskan läpi niihin tulisi lyhyitä eläviä ruusuja. Ruusut kuitenkin tuoksuivat liikaa, joten sen idean hylkäsin. Pitkä verkkokoriste kuitenkin valmistui ja oli juhlapöydässä. Kuvassa näkyy lasimaljaidea, kun tarkkaan katsoo.

Seuraava oli vuorossa kranssi. Kranssia kokeilin taivuttaa edellisen ylijäämäreunasta. Huomasin, että näinpäin kranssi ei taivu, joten siitä tuli iso reunus, jonka laidan taivutin sisäpuolelle. Pieni reunapala taipui ikäänkuin kopaksi, joka löysi paikkansa lautasliinatelineenä.

Kranssia varten leikkasin n. 30 cm palan verkosta poikkipäin.Näinpäin kranssi muotoutuu pyöreäksi kuin itsestään. Sisäkaarteeseen asettuu sauma. Ehjät päädyt kiiinnitin langalla. Näitä tein samalla kaksin kappalein.

Katiskakartio taivuteltuna

Kaikki muotoilemani katiskat

Enkelinkiharoita taivuttelin

Enkelinkiharat matkalla uuniin

Tällä kertaa materiaalina on pikkuleipätaikina.

Mietin mikä on helpoin tapa valmistaa parisataa pikkuleipää. Tulin siihen tulokseen, että kone vääntää taikinan ja minä pursotan.

Markka-aikana ostin Keskiseltä teräksisen tyllasarjan hintaan 55 markkaa. Taikina siis pussiin ja tylla paikalleen ja eiku pursottamaan. Koekakku jäi tekemättä. Olinhan jo aiemmin tehnyt koe-erän taikinasta.

Kolme täyttä pellillistä pursotin ja neljännelle vielä puolet. 4 pötköä pellilleen mahtui hyvin. Kyllä tuntui jo sormilihaksissa! Heti paistamisen jälkeen leikkasin ohutteräisellä veitsellä kolmen sentin viipaleiksi. Kylmänä nostelin pakastimeen.

Eka pellin jälkeen huomasin, että korkealaitaista peltiä ei kannata käyttää, koska pitkä pikkuleipäpötkö murtui taittumakohdaltaan. Taikina oli myös ilmeisesti hiukan epätasaisesti sekoittunut, koska ensimmäiset murtuivat tosi kovasti. Loput pellilliset olivat sitten napakampia ja pääsivät juhlapöytään ja parempiin suihin.

Jaa, että ohje. Tässähän se on. Kodin kuvalehden leivontaliitteestä. Sitruunankuorta oli juuri silloin saatavana reilusti, joten käytin ainakin tuplamäärän. En käyttänyt hunajaa. Lisäksi vinkki tuplaleivinpaperista, jotteivät pala pohjasta.