Huovutin tämän talviasuisen pupun syksyllä 2003. Malli on itse kehitelty. Pupu on huovutettu
työväenopiston huopaeläinkurssilla veistostekniikalla.
Kuva on surullisen huono, koska pupu on tässä jo 9 vuotias eli jo monet leikit kestäneenä. Korvat jo lurpattavat.
Kuva on surullisen huono, koska pupu on tässä jo 9 vuotias eli jo monet leikit kestäneenä. Korvat jo lurpattavat.
Päällys on huovutettu ja
sisällä on pehmeätä huovutusvillaa. Pinta siis huovutettiin itsepiirretyn maitopurkkikaavan muotoon. Lisäksi jaloille ja korville piti leikata maitopurkista kaava. Kirjastosta hain pinon luontokirjoja ja
yritin saada oikean ilmeen syntymään neulahuovuttamalla. Muistan, kuinka vaikeata oli saada nenäosa
istumaan oikeaan kohtaan! Olin niin tohkeissani tätä tehdessäni, että unohdin
täyttää toisen etujalan sääriosan! Pupulla on paljon leikitty – jalatkin jo
kantavat.
Aina kun tämä osuu käteeni muistan sen tekohetken flow-tunteen:
menetin täysin ajan-, paikan ja näläntajunkin.
Tiedättekö sitä, että jäniksenpojat nimetään sen mukaan minä vuodenaikana ne ovat syntyneet. Hankiaiset syntyvät hankien aikaan ja sänkiäiset, kun vilja on jo puitu, sängelle.
Onpa söpö pupu. Noitahan kannattaisi tehdä lisää!
VastaaPoistaHuovutin samalla veistostekniikalla omasta päästä keppihevosen. Vanha haravanvarsi toimi keppinä. Väritys on kirjava. Sekin on käytössä kovia kokenut. Ehkä liitän sen kuvan myös tänne.
VastaaPoistaTämä pupu oli hesarin käsityöäänestyksessä marraskuussa 2007. Sanotaan, että kaikki mikä on kerran netissä löytyy sitten iäti. Ei sitten löydy, vaikka kyselin hesaria myöten.
Tervetuloa lukijaksi anne! Jo kolmas lukija. Montakohan on koossa, kun vuosi tätä blogia tulee täyteen vappuna.
VastaaPoista