Luita koruiksi

Erikoinen koru hirven luusta

Monelle viime viikonlopun Jyväskylän taidemuseon taidebasaarin kävijälle jäi mieleen Viivi Mannisen luukorut. Korut kuuluvat ilman muuta Kissanmieli-otsikon alle, koska niiden valmistuminen vaatii melkoisen määrän aikaa ja työtä.

Kuvan korun hirven sääriluu on peräisin metsästäjältä, joka olisi muuten kaivanut luut maahan. Luita keitetään n. 8 tuntia. Kahden tunnin välein vesi vaihdetaan puhtaaseen.

Työkaluina luiden muotoilussa Viivi käyttää lehtisahaa, Dremel-käsihiomakonetta, viiloja ja hiomapaperia. Jokaisessa luussa on hiukan erilainen väritys.

Luu on kiveen verrattuna pehmeää, mutta muokattavaa. Luukoru on kyllä kova, mutta hauras. Viivi käyttää hirven lisäksi myös poron sääriluita töissään. Luita saa tarjota, kertoi Viivi taidemuseolla.

Kuvan koru on sarjasta Ghost.

Elävät huopanuket purkeissa

Taitokeskuksen kuva Anja Suhosen huopanukeista

Purkkikansaa-nukentekijä Anja Suhonen oli viereisellä paikalla Taitokeskuksen Verstasmyyjäisissä. Olin lumoutunut sekä purkkikansanukeista että isoista hahmonukeista. Lisäksi kun Anja otti nuken käsiinsä, tapahtui taika, nukke heräsi eloon. Sen jälkeen nukella oli tarina kerrottavanaan ja kuulija pysähtyi kiireensä keskelle.

Varsinkin purkkikansa-nuket ottavat paikkansa lasten parissa, jopa vaikeita asioita käsiteltäessä. Huovutettu nukke nousee tikun nenässä purkin sisältä ja ottaa tehtävän vastaan. "Olen tullut tänne kaukaa kertomaan teille...". Isot puolimetriset nuket puhuttelevat enemmän vanhempia ihmisiä, eletty elämä on tuonut jo piirteensä.

Timanttihimmeli

Modernit himmelit

Suomen käsityön museo tarjoaa vielä pari kertaa kaikelle kansalle ilmaisia työpajoja, jotka liittyvät meneillään olevaan Käsityö elämässä -näyttelyyn. Olohuoneessa voi kuitenkin tehdä käsitöitä joka päivä aukioloaikoina.

Tyttären ja naapurin rouvan kanssa olimme tänään rakentamassa himmeleitä. Materiaalina oli paperiset pillit, puuvillalanka sekä puuhelmet. Tunnelma pajassa oli harras, keskittynyt ja innostunut. Aluksi koko työ oli kaaoksen hallintaa. Pillit sojottivat sikin sokin. Puolivälissä muoto alkoi kummasti hahmottua. Tai sitten ei. Oikeanpuolimmaisesta piti tulla rakenteeltaan samanlainen kuin vasemmanpuoleinen, mutta luovuuskohtaus iski kesken kaiken. Siitä tuli dynaaminen himmeli. Se muuttaa muotoaan levätessään tasolla. Ylösalaisin ripustettuna se muistuttaa timanttia. Jokaisen rakentajan himmelistä tuli erilainen.

Ajankulu unohtui täysin ja saunaanmeno sai odottaa. Malleja selasimme Eija Kosken Himmeli-kirjasta. Sieltä löytyy malleja vaativille sekä noviiseille. Lämpimästi suosittelen himmelien kokoamista kaiken kiireen keskelle arkea rauhoittamaan.

Musta näkyy, yllätys yllätys

Musta imago ei kärsi kun pukee mustan BLACK -heijastavan hihanauhan

Huopakaupan uutuus on tässä. Käsintehty heijastava hihanauha.

Tämän idea lähti liikkeellä naapurin pyöräilijästä. Näin pimeässä vain valkoiset (no vaaleat :) ) kasvot. Yllä oli musta ulkoilupuku. Pyörä oli musta ja ilta oli musta. Huh, kun säikähdin. Näin vielä samalla reissulla monta samanlaista näkymätöntä.

Päätin, että tämä maailma kaipaa vahvasti heijastavia tuotteita. Muitakin malleja on olemassa, mutta nettikauppaan pääsi vain tämä. Sen verran on opiskelukiireitä ja joulukalenteri-kiireitä. Niitäkin saa samasta Huopakaupasta.

Joulukortit Kivääritehtaalta

Huopakauppa matkaa ensi la 9.11 klo 10 alkaen Kivääritehtaalle verstasmyyjäisiin Taitokeskukseen.
Otan mukaani sinne joulukortti/-kalenterit sekä huopatuotteeni.

Tulkaa juttelemaan! Paikalla on myös kahvila.

Isompi joulukortti

Mitä kuva esittää -joulukalenterin kansi

Vuoden 2012 luukku nro 9

Lähetä tänä vuonna joulukortti, joka tuottaa isomman ilon; 24 päivää. Voit helpottaa joulukuun tehtäväruuhkaa ja lähettää tämän kortin jo marraskuussa. Takakannesta löytyy hyvän joulun toivotus.

Tämän joulukalenterin idea on lyhyt: mitä kuva esittää? Kansikuvana on piirros, jonka alta aukeaa joka päivän kohdalta valokuva ja vastaus (ehkä jossain myös arvoitus) löytyy irtileikatusta luukusta.

Tämä ilahduttaa myös suomenkielistä ystävää ulkomailla!

Idea on tyttären kanssa yhdessä keksitty. Yhdessä on myös toteutettu. Hauskoja hetkiä on ollut.

Joulukalenterin myynti on Huopakauppa -nettikaupassa  30.10. - 28.11.13 ajan. Hinta 4 €/kpl sisältää toimituskulut.

Tässä vastaus viime vuoden luukun 9 kuvaan: humalan latvat kurkottelevat ylös.

Lisää tietoa kalenterin toiminnasta löytyy Youtube-videosta

Kudu rautaisena silhuettina

Afrikkalainen kudu matkasi Suomen syksyyn

Tässä on Pipa Rauhamäen Kudu syksyn lehtien seassa. Joskus nämä taideteokset ottavat uuden muodon sattumalta. Alunperin Kudu oli metallirunkoinen, jonka päällä ikäänkuin lihana luiden ympärillä oli paperimassaa. Työ oli paperimassa-aikakaudelta. 

Nyt Kudu on syntynyt uudelleen ruosteisena, rautaisena ja entistä hoikempana silhuettina. Kuduja on koiras- ja naaraspuolisia. Kuvan yksilö on koiras. Korkeutta Kudulla on 40 cm. 

Pipan sivuilla näet alkuperäisen Kudun, puupiirroksia, maalauksia, veistoksia, design-esineitä ja reliefejä.

Kirahvi käveli seinälle

Kirahvi kurkkii verhon takaa

Tytär ehdotti yhtenä kesäisenä päivänä, että eikö tehtäisi jotain jännää. Päädyimme sitten kirahvin rakentamiseen. Siitä ei tullut kolmiulotteista tiettyjen ongelmien vuoksi. Vähän on liian pitkät jalat.

Kolmardenin reissun kuvista etsimme sopivan kirahvin. Tämä yksilö oli kuvassa syömässä kumartuneena, mutta oikaisimme kaulan suoraksi. Ruudukon avulla jäljensimme kuvan kalustelevylle. Ruutu kerrallaan piirsimme mitä siinä ruudussa näkyi. Deco-askarteluväreillä maalasimme ensin laikut ja sitten laajemmat ruskeat osat varjostuksineen. Silmien ilmeen maalaaminen oli haastavaa, koska se alue oli alkuperäisessä kuvassa epätarkka.


En ole koskaan tullut ajatelleeksi kirahvin harjaa. Pitkä kaula on kyllä tuttu juttu. Löysimme lähi-askartelukaupastamme juuri oikean värisen ja vahvasti kierteisen puuvillalangan harjaa varten. Leikkasin pahvista 2,5 cm leveän ja harjan pituisen suikaleen. Kiersin langan muutamaan kerrokseen suikaleen ympärille ja teippasin päät kiinni. Tytär ompeli siksakkia suikaleen päästä päähän muutamaan kertaan. Toiselta laidalta leikkasimme langat poikki ja purimme pahvin pois. Kiinnitimme harjan kirahvin selkään liimalla.

Kirahvi on nyt seinällä tukevasti ruuveilla kiinnitettynä. Korkeutta on 120 cm.

Kirahvin harjakset ovat valmistumassa

Kuvien laatu on harmittavan heikko. Ovat näet kännykkäkuvia.

Kravatti ja mekko

Kravateista ommeltu mekko

Eipä ole tämäkään minun tekemä, vaan mekon ideoija ja ompelija on Merja Toppi. Hänen ideansa oli lähtenyt liikkeelle vetoketjumekosta. Materiaali oli vaihtunut kuitenkin kravatteihin. Vuosi meni kerätessä, kertoo Merja.

Yläosa on trikoota. Olkaimet ovat myös kravattia. Olkainten päät ovat kulmikkaat etu- ja takakappaleessa. Helmakappaleen kravateissa on alakärjissä tukikangasta.

Lopuille kravateille on jo ideoitu jatkokäyttöä, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Helmat heilumaan ja humppa soimaan!

Kattilankannesta sateenvarjo

Takokaa vanhat kattilankannet koruiksi

Tällä korulla on minulle aivan erityinen merkitys. Se muistuttaa palleahengityksestä. Pallea on sateenvarjon muotoinen lihas.

Korun aines on vanhan alumiinikattilan kantta. Mikkelin seudulla vaikuttaa kierrätysmateriaaleja käyttävä taitelija Matti Mattson. Hänellä oli pajassaan kauniita taivaansinisiä, punaisia ja kullankeltaisia kattilankansia. Valitsin tämän punaisen. Piirsin paperille kaavan, jonka jäljensin metalliin. Metallisaksilla leikkasin kappaleen muotoon ja viilalla tasoitin reunat. Lopuksi porasin reiän ripustusta varten.

Puuhelmi ja vahattu puuvillanaru viimeistelevät korun. Korun koko on viitisen senttiä.

Metallin pinnassa on toisella puolella stanssattuja kukkakuvioita, joita yritin saada kuvassa näkyviin.

Bolero koneella

Bolero valmiina

Ensin ostin tyttären valikoimat langat, Catania fine. Jokunen viikko vierähti niitä pyöritellessä. Siskon kanssa asiaa tuumittiin. No, sisko sitten viritteli neulekoneensa ja surautteli kappaleet. Minulle jäi lankojen päättely, kappaleiden höyrytys sekä saumojen ompelu. Lopuksi virkkasin reunat tukevammiksi.

Ei muuta kuin kovaan käyttöön tämä tiimityönä valmistunut vaate. Tyttären kokoa siis.

PILKKU pesukoneessa!

PILKKU-koru pesukoneen jälkeen

Niin vain kävi, että lempipaitani hujahti pesukoneeseen. Paitaan oli jäänyt PILKKU-koru kiinni. Pesuohjelmana oli siliävien pesu 40C. Pelotti kurkistaa, että kuinka kävi. Eihän siinä kuinkaan käynyt. Koru oli ikäänkuin huopunut, mutta pysyi täysin muodossaan. Keskiosat sekä reunaympyrät takertuivat paremmin toisiinsa. Paidallekaan ei käynyt kuinkaan.

Nyt voin hyvillä mielin luottaa siihen, että PILKKU sopii myös hajamielisille. Tosin pesukonetta en suosittele. Mieluummin käsinpesu niinkuin muillekin herkemmille kuiduille.

Tuohta ja kaloja

Tuija Vähävuoren Askeleita mökkipolulla 2009

Tässä yksi pysäyttävä tilkkutyö Tilkkuvirrat-näyttelystä Perinnekylän makasiinin näyttelystä. Materiaalin voi ottaa läheltä luonnosta. Se vanhanaikainen ajattelu, että palttinainen puuvilla olisi ainoa oikea materiaali, sai kyllä tuuletusta oikein olan takaa. Minua hämmästyttää, kuinka tuohi on kulkenut ompelukoneen jalan alla. Tuohi ei ole luistavaa pinnaltaan. 

Seija Jänis, Pinnan alla

Samassa paikassa yläkerrassa oli tämä työ, jonka äärellä vietin pidemmän tovin. Äkkivilkaisulla siinä ei ole kummempaa, mutta kun katsoo tarkemmin, huomaa tarkasti ommellut elävännäköiset uivat kalat. Taustakankaan värjäys on myös erityisen onnistunut. Hyvä tunnelma vangitsi minut äärelle.

Pitkään ihmettelin, kuuluuko alhaalla kulkeva valkoinen kiemura työhön. Se on vain lattialla mutkitteleva sähköjohto.

Raahelaisia tilkuissa

Poikkesin Virroilla Tilkkuvirrat-tapahtumassa jälleen hämmästelemässä mitä tilkkumaailmassa tapahtuu. Raahe-opiston luovan kirjonnan ryhmä oli pohtinut aihetta Omakuva ja tuonut Rantatien koululle nähtäväksi tulkintansa. Näyttelyn nimenä oli Parhaat puoleni, pistoja ja pintoja. Ilman muuta Kissanmieli-töitä. Näitä on tehty pitkään!

Tässä kaksi esimerkkiä. Pahoittelen kuvien laatua. Otin kuvat Nokian kännykällä.

Tärkeät elämänvaiheet tilkkutyönä

Monenlaista tekniikkaa on tässä sovellettu. Liekö vehnäjauhobatiikkia nuo luikerot? Onnistunut kankaan värjäys. Hienosti pieni oma kasvokuva jää valon puolelle, vaikka vastuksia on ollut elämänpolulla. Tilkkutyö on selkeästi kantanut tätä ihmistä elämänpolulla.

Kierrätys kunniaan, omakuva tilkkutyönä

Taustana on vanha villapaita, päällä villainen kaulahuivi ja puuvillaharsoa hiuksina. Aivan ihastuttavat tilkkukukat nappikoristeineen tuovat keveyttä ja iloa tähän omakuvaan. Väriskaala on niukka, mutta harkittu.

Upsalan kasvitieteellisen puutarhan ihmeitä

l

Graffiti kirsikkapuussa

Matkailu avartaa. Neulegraffiteja on jo nähty siellä ja täällä meitä ilahduttamassa. Ruotsalaiset olivat liikkuneet puutarhaväen pyhässä paikassa, Upsalan kasvitieteellisessä puutarhassa Linnén jalanjäljillä. Värit ovat maltilliset johtuen ehkä paikan luonteesta. Onko tämä nyt sitten virkkuugraffiti?

Ikinä ei voi arvata, missä törmää käsitöihin.

Neito astelee pyyheliinanpeittoon

Pyyheliinan peitto on perinnekäsityö

Merkkauslangoilla kirjominen on aika koukuttavaa. Flow-tekemistä jos mikä! Värien suunnitteleminen ja valikoiminen muuttavat lopputulosta kunkin mielen mukaiseksi. Tämä on varsinainen kissanmieli-työ! Äitini on valmistanut koko työn syksyllä 2012.

Peitto löytyi joulupaketistani viime jouluna.

Marsipaanipuput kaalimaan kimpussa

Puput ja etana mellastavat puutarhassa - vai rantakivillä?

Matkailu avartaa. Ikinä ei tiedä mihin voi laivamatkalla törmätä. Nämä upeat marsipaanityöt löytyivät Silja Symphonylta. Ylläoleva on yksityiskohta alemmasta kokonaisuudesta.

Rapu ja joutsenet vesialtaassa

Ihan uskomattomia joutsenkauloja.

Sadun tunnelmaa Siljalla

Paluumatkalla vedenelävät olivat vaihtuneet sammakoihin sekä ihaniin neitoihin.

Ihastuttava käsityö tämäkin

Tässä osviittaa vähän tekijästä. Tämä Cold Chef lie molempien marsipaanikokoelmien takana. Käsiala oli niin samanlaista.

Kännykkä saa suojapussit, kaksin kappalein

Kaksi kännykkäpussia

Päivän haaste oli tätini toive kännykkäpussista. Päätimme tehdä samalla kaksin kappalein. Molemmat ovat vuoritettuja aivan eri värisillä kankailla. Oranssin vuori on pikkukuviollista kangasta. Marimekko-kankaisen pussin vuori onkin vihreänkirjava. Oranssin kaulanauha on päällystetty tiikerit mieleen tuovalla  joustamattomalla koristenauhalla. Mustavalkoinen nauha on leveämpi ja sisältä vahvistettu.

Tytär täydensi molempia pusseja. Hän ompeli oranssiin pussiin pykäpistoja sekä toiseen kultaisia paljetteja siemenhelmillä kiinnitettyinä.

Koko tehtävään haastetta toi se, ettei meillä ollut käytössä mittoja kännykälle. Lupasimme pienemmälle jälkitoimituksena suuremman koon, jos tämä käy pieneksi.

Molemmissa on kultalankatikkauksia, koska elämässä kuuluu olla vähän säihkettä, näin ainakin arvelin tätini ajattelevan. Kiitos tädille mukavista juhlista. Onittelut!

Muita katiskakoristeita

Katiskakorissa oli lautasliinoja. Katiskakorin ilmavuus on vastapainona lautasliinojen värikkyydelle.

Pitkässä pöytäkoristeessa oli samoja paperikukkia kuin juhlien kutsukorteissa.

Pitkä pöytäkoriste ruokailupöydässä

Sinellin päivänkakkara lähikuvassa

Katiskakorista löytyvät marimekon lautasliinat

Joskus tarvitaan myös isompia koristeita