 |
| Professori Heljä kätten töittensä äärellä |
Tapasin professori Heljä Liukko-Sundströmin 20.7.2018 Ateljee Heljässä. Valloittava, karismaattinen ja luomisvoimainen henkilö on
tämä professori. Aila Arajuuren sanoin: ”hän saa kuulijat hyppysiinsä ja
nauttii siitä”.
Tässä muutamia hänen ajatelmiaan värikkäästä
keskustelustamme:
Ihmiset huoltavat kehoaan ja tarkkailevat syömistään, mutta
he unohtavat elää!
Mieheni on yhä läsnä. Tässä ovat hänen kasvonsa (kipsiin
valettuna) ja tässä hänen baskerinsa (naulakossa).
Ihmisellä pitäisi olla kyky eläytyä. Paras on olla pää
pilvissä ja jalat maassa. Jos on vain pää pilvissä, on mieletön. Pitää olla
myös maadoitus maahan.
Aito ihminen riittää.
Suruja ja murheita ei pidä miettiä, koska ne ovat
energiasyöppöjä. Iloisten asioiden ajatteleminen vie elämää eteenpäin. Surut ja
murheet kuitenkin kuuluvat elämään.
Jos on oma selkeä linja, on mentävä kohti unelmaansa, kertoi
Heljä opastavansa nuoria suunnittelijoita.
Välillä voi myös hullutella. Arabiassa muotoilijat
valmistivat Troijan hevosen Arabian johtajan kuuden lapsen iloksi.
Katiskaverkosta muotoiltiin hevonen. Se päällystettiin lakanalla ja lopuksi
kipsillä. Kylkeen avattiin luukku. Hevonen oli täynnä karamelleja, kun se
ojennettiin lapsille.
Työn alla oli teos Tuomiokirkon kryptaan: Ruislimput ja kala
olivat matkalla polttoon. Hämmästelijöille Heljä oli todennut käytännöllisesti,
että jos piti ruokkia 5000 ihmistä, kalojen piti olla isoja.
Kuoleman jälkeistä elämää Heljä myös pohti.
Lapsenlapsi oli kysynyt, että miten kaikki ne kuolleet mahtuvat olemaan täällä
keskuudessamme. Pohdiskelun tuloksena oli selkeä vastaus. Koivunlehtenä
tuulessa lepattavana jo edesmenneet tervehtivät meitä. |
| Heljän kädet |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti