Heljän ateljeessa Humppilassa

Professori Heljä kätten töittensä äärellä

Tapasin professori Heljä Liukko-Sundströmin 20.7.2018 Ateljee Heljässä. Valloittava, karismaattinen ja luomisvoimainen henkilö on tämä professori. Aila Arajuuren sanoin: ”hän saa kuulijat hyppysiinsä ja nauttii siitä”.

Tässä muutamia hänen ajatelmiaan värikkäästä keskustelustamme:

Ihmiset huoltavat kehoaan ja tarkkailevat syömistään, mutta he unohtavat elää!

Mieheni on yhä läsnä. Tässä ovat hänen kasvonsa (kipsiin valettuna) ja tässä hänen baskerinsa (naulakossa).

Ihmisellä pitäisi olla kyky eläytyä. Paras on olla pää pilvissä ja jalat maassa. Jos on vain pää pilvissä, on mieletön. Pitää olla myös maadoitus maahan.

Aito ihminen riittää.

Suruja ja murheita ei pidä miettiä, koska ne ovat energiasyöppöjä. Iloisten asioiden ajatteleminen vie elämää eteenpäin. Surut ja murheet kuitenkin kuuluvat elämään.

Jos on oma selkeä linja, on mentävä kohti unelmaansa, kertoi Heljä opastavansa nuoria suunnittelijoita.

Välillä voi myös hullutella. Arabiassa muotoilijat valmistivat Troijan hevosen Arabian johtajan kuuden lapsen iloksi. Katiskaverkosta muotoiltiin hevonen. Se päällystettiin lakanalla ja lopuksi kipsillä. Kylkeen avattiin luukku. Hevonen oli täynnä karamelleja, kun se ojennettiin lapsille.

Työn alla oli teos Tuomiokirkon kryptaan: Ruislimput ja kala olivat matkalla polttoon. Hämmästelijöille Heljä oli todennut käytännöllisesti, että jos piti ruokkia 5000 ihmistä, kalojen piti olla isoja.

Kuoleman jälkeistä elämää Heljä myös pohti. Lapsenlapsi oli kysynyt, että miten kaikki ne kuolleet mahtuvat olemaan täällä keskuudessamme. Pohdiskelun tuloksena oli selkeä vastaus. Koivunlehtenä tuulessa lepattavana jo edesmenneet tervehtivät meitä.

Heljän kädet

Lumoava tunika

Lumous-tunika valmiina.

Tapasin vanhan työkaverini Sarin kahvilla. Molemmat olemme innokkaita ompelijoita. Niinpä mieleen juolahti ajatus, jospa kävisimme tutustumassa Ommellisen kivijalkamyymälään. Osoite here-navigaattoriin ja menoksi. Perillä odottikin laaja, valoisa ja siisti myymälä. Valokuvausystävään törmäsin myös, yllättäen.

Digitrikoo Lumous minikokoisena lumosi minut. Alkuperäisessä Lumouksessa on tuplakokoiset kukat. Kuviointi on peräisin Elina Antilan maalaamasta taulusta. Lumousta on myös väritykseltään tummempana.

Tekniikan ihmisenä olin yllättynyt leikkurista, jolla kangas leikattiin. Mittaaminen ja leikkaaminen veivät aikaa noin minuutin. Slurps ja kangas oli kohtisuoraan leikattu. Wau sanon minä. Kyllä aina on varaa tehdä poikkitieteellistä yhteistyötä ja kehittää tekemistään. Onnittelut siitä Ommelliselle!

Ajatuksissa oli ommella tästä mekko, jossa on 2,2 metriä leveä helma eli helmassa kangas poikkipäin. Äidin syntymäpäivät olivat muutaman päivän päästä eli oli päädyttävä nopeaan ratkaisuun ja jätettävä kikkailut tuonnemmaksi.

Suuri Käsityö 9/2017 s. 16  löytyi yksinkertainen malli. Jätin siitä pois selkävetoketjun ja avarsin kaulanaukkoa etupuolelta. Lyhensin vielä tunikaksi. Malli oli minulle vähän liian väljä. Pariin otteeseen kavensin sivuja ja kainalon kohtaa. Toiseen hihaan halusin myös kukkia. Leikkasin sen poikkisuuntaan. Tässä kankaassa se ei haittaa, koska tämä joustaa hyvin kaikkiin suuntiin. Ennen leikkaamista vaan kannattaa esipestä.

Kaulanaukon käänsin kaitaleen kanssa. Peitetikkikoneella ompelin hihansuut, kaulanaukon ja helman. Voilá. Tässä se on. Juhlat alkakoot!

Lumous tunika on myös takaa kukallinen.