Katiskajänis rusakonkarkoittajana

Kun kesä kääntyy lopuilleen on jo viimeistään ryhdyttävä luoviin puuhiin. Tämän kesän ja alkusyksyn luomus oli katiskajänis. Tyttären kanssa yhdessä teimme sellaisen omasta päästä kuten muutkin luovat jutut. Valmista mallia ei ollut vaan googlasimme työn edetessä yksityiskohtia.

Katiskajänis valmiina ympäristössään

Kädestä terassille oli korkeus. Siinä oli hyvä mittakaava. Tytär muotoili vartaloa ja minä etujalkoja sekä korvia. Materiaalina oli jälleen tuo mainio muokattava Bilteman katiskaverkko
Verkkoa pilkottiin iänvanhoilla hohtimilla. Käsissä oli tukevat työkäsineet. Verkko on karkeata käänneltävää nimittäin.

Korvat ja tukevat etujalat muotoilimme katiskaverkosta, hohtimet työkaluna

Jäniksen vartalo

Lisäksi jänis tarvitsi takajalat sekä hännän.

Jäniksen takajalat

Jäniksen töpöhäntä

Työ jäi muiden kiireiden jalkoihin. Verkkoa tarvittiin lisää. Jänis sai pään. Etujalkoja piti vahventaa, jotta ne kannettelisivat vartalon pystyssä.

Verkkorullan mukana tulleella langalla kokosimme osat paikoilleen.

Rautalanka on huomaamaton kiinnitysmateriaali

Kertakäyttötaidetta emme tee. Päätimme maalata spraymaalilla.
Hengityssuoja ja suojalasit olivat tarpeen. Sen verran oli reikiä tässä työssä, että koko pullo meni maalia yhteen kertaan. Toiseen kertaan maalatessa meni jo vähemmän.

Maalausvaihe: ympäristö kannattaa suojata

Hiukan oli hankala hahmottaa missä kohdassa ei vielä ole maalia.

Jänis löysi paikkansa vanhan tammen juurelta. Viritimme vielä aurinkokennolla toimivat kivivalot valaisemaan sitä. Rusakot todennäköisesti käyvät sitä öisin tervehtimässä.

Kissoja villapaidassa

Kissoja villapaidassa kertoo erään villapaidan tarinan. Tätä on yritetty ostaa päältä, mutta kukapa paitaansa möisi. Paita täytti juuri 26 vuotta ja still going strong.

Kissapaita, jolla on tarina

Ojennan tässä teille pääkohdat. Tarinan sivujuonteet ovat ystävällisesti suluissa.

Lankojen hankinta

Ystäväni Minnan kanssa olin interraililla Keski-Euroopassa 80-luvun lopussa. Tapasimme Garda-järvellä (jonne eksyimme) müncheniläisen tytön, joka lupasi majoittaa meidät sekä etsiä paikallisen hyvän lankakaupan (myös kamerakaupan). Triesten, Pulan, Ljubljanan ja Wienin jälkeen matkasimme siis Müncheniin ja ostin villalangat sieltä. Sulloin siis langat rinkan pohjalle.

Paidan suunnittelu

Ensimmäinen luonnos kissapaidasta

Suunnittelin kuvioita puuväreillä 2 mm ruudutettuun vihkoon ja aloitin reippaasti omasta päästä silmukoilla. Noin 15-20 cm neulottuani havaitsin, että liian kapea tulee. Purkamaan siis.

Toinen luonnos neulepaidasta

Suunnittelin uuden mallin peiteväreillä suurpiirteisemmin. Kuvioita tuli tähän huomattavasti vähemmän.

Paidan neulominen

Kävin 1989 -90 syyskuusta helmikuulle Äänekoskella insinöörityötä tekemässä perjantait  ja lauantait, joten ne illat jäivät hyvin neulomiseen. Muun ajan opiskelin Tampereella. (Insinöörityön aihe oli Paperikoneen Online- mittareiden tarkkuus, tarkistus ja kalibrointi). Kissavillapaita ja insinöörityö valmistuivat hiihtoman kynnyksellä 1990.

Jaanan kanssa Cerviniassa, yllä vasta valmistunut villapaita

Ystäväni Jaanan mummo voitti Aurinko Jaffa -kilpailusta viikon laskettelumatkan Italian Cerviniaan. Kuvassa olemme Jaanan kanssa Cerviniassa. Cervinia on pieni kylä Pohjois-Italiassa lähellä Sveitsin rajaa. Ihastuttava paikka.

Muita versioita

Tyttären kissapaita

Myöhemmin neuloin vielä kaksi kissapaitaa Novitan Cottonella -langoista. Toisen sai kummityttöni. Hänen neulepaitaansa jatkoin hihoja ja helmaa. Niin kovasti hän piti paidasta. Tämä on tyttären paita. Hiiret tavoittelevat juustoja. Kissat aikovat napata hiiret.

Valokuvaus haasteena

Dalmatialaispentu, Felix 11 viikkoa

Osallistuin stoori-valokuvaushaasteeseen. Keräsin kuvat ja stoorit tänne yhteen paikkaan omalle sivulle.

Minua kovasti ilahduttaisi, jos kertoisit kommenteissa, mikä kuva koskettaa.

Yllä olevan kuvan Felix tuli vastaan luontopolulla helmikuisena päivänä. Terveiset omistajalle, jos satut tänne blogiin.

Paperiruusuja juhliin

Paperiruusut pöytäkoristeina

Kesäisissä juhlissa voi käyttää mainiosti paperiruusuja pöytäkoristeina. Ne eivät tuoksu ja tuotta yhtä lailla iloa ja kauneutta ympäristöön.

Valmistusohjeet löytyvät aiemmasta postauksesta vuodelta 2013.

Rippimekon tarina: keltainen ja valkoinen

Sain joulun välipäivien aikaan piirustuksen: tällaisen mekon haluaisin. Mekko oli valkoinen ja vyötäröllä, toisella sivulla oli pieniä sinisiä kukkakoristeita.

Huhtikuussa rupesin jo ehdottelemaan josko tekisimme siitä harjoituskappaleen. Halusin välttää tilanteen, että juhlat ovat jo ensi viikolla ja mekon valmistumisessa suuria ongelmia - ja kaupoista kaikki sopivat ja mieleiset loppu. Eurokankaasta etsimme suunnitelman mukaiset kankaat, mutta eri värisinä. Olipa hyvä, että ompelimme harjoituskappaleen! Kangasvalinta aiheutti ongelmia kaavan jäljentämiseen ja ompeluun. Materiaalina oli nimittäin sifonki päälle ja satiini vuoriksi. Molemmat olivat todella luikeroita jo kaavoja piirtäessä. Lisäksi yläosa päätettiin muotoilla tyköistuvaksi, joten muotolaskosten olisi pitänyt osua kohdikkain. Sifonki oli niin läpinäkyvää, että eri kohdilla olevat satiinin muotolaskokset häiritsivät liikaa.

Kaavana oli Jukka Rintalan pikkumusta kotelomekko, jonka alaosaa muokattiin viistoksi.

Keltainen harjoitusmekko vyö asusteena

Päästiin kesäkuuhun ja päätimme Eurokankaan myyjän suosituksesta valita kankaiksi puuvillasatiinin sekä morsiussifongin. Sifonki oli valkoisempaa ja tukevampaa kuin perinteiset sifongit. Kaavaa muokattiin. Hihan yläosaa suoristettiin ja kaula-aukkoa hiukan kavennettiin sivuilta.

Muotolaskoksia oli neulattava tiuhasti

Yläosan päälli- ja vuoriosat sekä helman vuori ommeltiin puuvillasatiinista ja helmaan rypytettiin päälle kaksinkertainen sifonkikerros.

Entä sitten kukat? Valmiita kukkia etsimme. Eipä vaan löytynyt kukkia, ei edes sopivan väristä pitsikangasta. Varastoista löytyi yksi valkoinen pitsikangas, jonka kukat tytär sitten töpötteli kangasväreillä. Kangaspalan lehdet värjättiin sävyyn sopiviksi. Kukat ja lehdykät tytär leikkasi irti ja sommitteli paikoilleen. Kun niiden paikat asettuivat, kiinnitin ne liimaharsopalasilla ja lopuksi ommellen pienin pistoin. Sävy sävyyn- sopivat Swarovski-strassit löytyivät alemana tanssitarvikeliikkeestä Palokasta. Ne poimittiin kätevän mehilaisvahakynän avulla.

Etupuolen kylkeen kiinnitetyt kukat

Swarovski-strassit valittiin valtavasta valikoimasta sävy sävyyn

Tässä on lopputulos. Juhlittava oli mekkoonsa tyytyväinen ja juhlat mukavat. Kiitos kaikille juhliin osallistuneille.

Mekko etupuolelta. Koristekukkia on vain toisella kyljellä.

Koristekukat jatkuvat myös sifongin puolelle.