Muita katiskakoristeita

Katiskakorissa oli lautasliinoja. Katiskakorin ilmavuus on vastapainona lautasliinojen värikkyydelle.

Pitkässä pöytäkoristeessa oli samoja paperikukkia kuin juhlien kutsukorteissa.

Pitkä pöytäkoriste ruokailupöydässä

Sinellin päivänkakkara lähikuvassa

Katiskakorista löytyvät marimekon lautasliinat

Joskus tarvitaan myös isompia koristeita

Ruusut kiipeävät katiskaan

Noutopöydän koriste

Paperikukkatarina jatkuu taas. Ne 50 paperiruusua, joista kerroin jo aiemmin ovat jo päässeet kiipeämään katiskakartioon. Lopputulos on jotakuinkin sellainen kuin suunnittelin huhtikuussa. Tytär pujotteli kartion ruusut ja lisäksi oranssin nauhan. Oranssi piti lisätä, koska Marimekon lautasliinoissa oli samaa sävyä. Muuten koko koriste olisi ollut liian sinisävyinen minun makuuni.

Katiska saa peitteen

Tämäkään katiskajuttu ei liity kalastukseen.

Katiskojen kylvetys on jonkin verran sottaista puuhaa, joten siirryin puutarhan puolelle suosiolla. Puhtaisiin kottikärryihin laskin vettä reilusti ja revin joukkoon yhden vessapaperirullan. Fiskarsin haravalla, sillä ihan kapealla, sekoittelin. Liemi sai tekeentyä puoli päivää.

Tässä vaiheessa kannattaa miettiä minne nostelee tekeleet kuivumaan. Kranssit ripustin tikapuhin narulla. Muut rakennelmat olivat kenkälevyn päällä. Aluksi töistä valuu paljon vettä.

Kartio juuri kastettuna

Kori ja pitkä pöytäkoriste kylvetettyinä

Lahjaksi A4-kokoinen tilkku

Ihan kuin Hannele kirjoittaa Täyttä elämää-blogissaan on omien synttärien aika kivointa aikaa vuodesta.

Minulla oli toivomus synttärivieraille, tilkkupala ystävä-peittoa varten. Ohjeet tilkuntuojille olivat tällaiset:

• puuvillaa, kaikki palat 100% puuvillaa, jotta pesu ja silitys on mahdollista
• ·         ei väriä päästävää
• ·         halutessasi, voit jollain kestävällä tavalla ikuistaa nimesi. Jätä reunoihin 1 cm vapaaksi ompeluvaraa.
• ·         isoja kuvioita, pieniä kuvioita, raitaa, yksiväristä, kaikenlaista
• ·         mieluummin vanhaa kuin uutta, saa olla myös uutta
• ·         väriskaala kesäinen: keltainen, punainen, oranssi, vihreä jne. EI harmaa eikä sinertävä.
• hauskuutta ei kannata turhaan karttaa!

Katsokaapa tätä valikoimaa. Kaikenlaisia ihania tarinoita oli tilkkujen takana. Tummanruskeata kangasta oli ollut pitkä hame koulun joulujuhlassa. Raikkaansininen oli vanhaa pussilakanaa. Vaaleanvihreä oli ollut lasten leikeissä kaikenlaisena lohikäärmeen huppuna. Valkoinen pilkullinen koirakangas oli ilmeisen rakas tyynyliina, josta vain vaivoin pystyi luopumaan. Kummityttöni oli pyytänyt erikseen mainitsemaan, että ruskeasävyinen kangas on tuotu Venäjältä. Kirjava kissakangas näyttää aivan antajansa näköiseltä: riemukas ja raikas. Kalalla käyvä ystäväni toi tietenkin kalakankaan. Kummitätini kangas tuo lapsuuden mieleen: vohvelikangas. Koirakangas kertoo tuojansa harrastuksista. Kaikki nämä ovat suurella sydämellä valikoituja ja ilahduttavat minua. Kiitos.

 Erikseen pitää myös mainita musikaalinen ystäväni Jaana, yksi viidestä paikalla olleesta Jaanasta, joka lupasi säveltää ja sanoittaa kappaleen nimeltä Tilkkupeitto. Saan kuulla sen ensimmäisenä kunhan se valmistuu. Jännää.

Asettelin tilkut satunnaiseen järjestykseen samankokoisiksi paloiksi

 Erikseen mainitsen tämän yhden tilkun, koska tässä oli nähty erityisen paljon vaivaa. Tällaista kangasta olen nähnyt tämän ystäväni kotona verhoina.

Artesaaniystäväni on kirjaillut tilkkuunsa onnentoivotukset

Ystäväpeitto Susalta

Kesäiset värit loistavat virkatussa peitossa

Hyvä ystäväni Susa oli virkannut minulle tämän ihastuttavan peiton. Lankana on Novitan väriävaihtava villalanka.

Susa kertoi, että työn alla on yhtä aikaa kolme eriväristä peittoa. Yksi väri kun kyllästyttää, niin piankos sitä toiseen väriyhdistelmään vaihtaa. Tylsintä hänen mukaansa on palojen päätteleminen. Joskus vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja päätellä kymmenen palaa.

20 peittoa on jo valmistunut. Niitä ovat saaneet Susan lähipiiri; sukulaiset ja ystävät.

Kynnet kolmella värillä lakattuna

Kädentaitoiset kädet lepäsivät juhannuksen pyhinä kirjan päällä. Luin Ulla-Lena Lundbergin Kökarin Annan. Ihastuin talvella Jää-kirjan tunnelmaan. Tässä kirjassa on paljon samaa; maalaileva kieli, suuret elämän viisaudet, ihmiskohtalot.

Onhan kuvassa kädentaitoa. Juhannusaattona tyttäreni lakkasi minun kynteni. Tähän on tultu. On ihanaa kun joku toinen lakkaa kynsiä, uskokaa pois.

Katiskasta aarteita

Bilteman katiskaverkko on oivallinen materiaali askarteluun. Se on sopivan notkeata ja helppoa leikata. Vaikea on muuten kuvitella sitä oikean katiskan valmistamiseen. Sen verran on taipuisaa, että kun ahven törmää verkkoon, on silmukka mutkalla.

Selkeä näkemys oli kartion muodosta. Leikkasin siis verkosta hohtimilla (sivuleikkurit voisi olla paremmat!) kolmion, jossa ehjä reuna tuli kartion pohjaksi, siis pöytää vasten. Taittelin verkkoa, jotta oikea kartiomuoto löytyi. Taivuttelin reunat toisiinsa kiinni ehjäksi pinnaksi. Sen jälkeen verkkoa oli helppoa muotoilla silmiä venyttämällä pidemmiksi tai rutistamalla toisinpäin.

Selkeä visio oli myös pitkästä pöytäkoristeesta. Mitta on noin 20 cm x 150 cm. Ajatuksena oli mutkitteleva muoto, joka kaareutuu pienten lasimaljojen päälle. Lasimaljoihin tulisi vettä. Katiskan läpi niihin tulisi lyhyitä eläviä ruusuja. Ruusut kuitenkin tuoksuivat liikaa, joten sen idean hylkäsin. Pitkä verkkokoriste kuitenkin valmistui ja oli juhlapöydässä. Kuvassa näkyy lasimaljaidea, kun tarkkaan katsoo.

Seuraava oli vuorossa kranssi. Kranssia kokeilin taivuttaa edellisen ylijäämäreunasta. Huomasin, että näinpäin kranssi ei taivu, joten siitä tuli iso reunus, jonka laidan taivutin sisäpuolelle. Pieni reunapala taipui ikäänkuin kopaksi, joka löysi paikkansa lautasliinatelineenä.

Kranssia varten leikkasin n. 30 cm palan verkosta poikkipäin.Näinpäin kranssi muotoutuu pyöreäksi kuin itsestään. Sisäkaarteeseen asettuu sauma. Ehjät päädyt kiiinnitin langalla. Näitä tein samalla kaksin kappalein.

Katiskakartio taivuteltuna

Kaikki muotoilemani katiskat

Enkelinkiharoita taivuttelin

Enkelinkiharat matkalla uuniin

Tällä kertaa materiaalina on pikkuleipätaikina.

Mietin mikä on helpoin tapa valmistaa parisataa pikkuleipää. Tulin siihen tulokseen, että kone vääntää taikinan ja minä pursotan.

Markka-aikana ostin Keskiseltä teräksisen tyllasarjan hintaan 55 markkaa. Taikina siis pussiin ja tylla paikalleen ja eiku pursottamaan. Koekakku jäi tekemättä. Olinhan jo aiemmin tehnyt koe-erän taikinasta.

Kolme täyttä pellillistä pursotin ja neljännelle vielä puolet. 4 pötköä pellilleen mahtui hyvin. Kyllä tuntui jo sormilihaksissa! Heti paistamisen jälkeen leikkasin ohutteräisellä veitsellä kolmen sentin viipaleiksi. Kylmänä nostelin pakastimeen.

Eka pellin jälkeen huomasin, että korkealaitaista peltiä ei kannata käyttää, koska pitkä pikkuleipäpötkö murtui taittumakohdaltaan. Taikina oli myös ilmeisesti hiukan epätasaisesti sekoittunut, koska ensimmäiset murtuivat tosi kovasti. Loput pellilliset olivat sitten napakampia ja pääsivät juhlapöytään ja parempiin suihin.

Jaa, että ohje. Tässähän se on. Kodin kuvalehden leivontaliitteestä. Sitruunankuorta oli juuri silloin saatavana reilusti, joten käytin ainakin tuplamäärän. En käyttänyt hunajaa. Lisäksi vinkki tuplaleivinpaperista, jotteivät pala pohjasta.